Juha Pakkala

Juha Pakkala (s. 1968, Espoo) on suomalainen eksegetiikan tutkija.

Hän on toiminut vuodesta 2009 saakka Helsingin yliopiston eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtorina ja vuodesta 2022 alkaen vanhempana yliopistonlehtorina. Hän on toiminut erimittaisia kausia yliopistotutkijana Münsterin, Tübingenin, Münchenin, Mainzin, Bernin, Oxfordin ja Emory (Decatur, GA, USA) yliopistoissa. Vuosina 2007–2012 hän johti Euroopan tiedesäätiön rahoittamaa projektia ''Birth and Transmission of a Holy Tradition''. Pakkala on myös yksi ryhmänjohtaja vuosina 2014–2019 toimivassa Suomen Akatemian huippuyksikössä ''Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa''.

Pakkala valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1995. Hänellä on toinen maisterin tutkinto seemiläisistä kielistä saman yliopiston humanistisesta tiedekunnasta. Pakkala väitteli teologian tohtoriksi vuonna 2000 Helsingin yliopistosta pääaineenaan Vanhan testamentin eksegetiikka. Hänen väitöskirjansa käsitteli monoteismin historiallista kehitystä ja polyteististä taustaa Vanhan testamentin deuteronomistisessa historiateoksessa, joka ulottuu Viidennestä Mooseksen kirjasta Kuningaiden kirjojen loppuun. Lisäksi Pakkala on suorittanut saksalaisen yliopistojärjestelmän mukaisen habilitaation Münchenin yliopistossa vuonna 2005. Samana vuonna hänestä tuli Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Vuodesta 2002 lähtien Pakkala on myös toiminut yhtenä vastuuhenkilönä Kinneretin arkeologisissa kaivauksissa Pohjois-Israelin Galileassa.

Pakkalan tieteellinen tutkimus keskittyy erityisesti Vanhan testamentin historiallisten kirjojen synty- ja toimitushistoriaan, muinaisten kirjurien rooliin pyhinä pidettyjen tekstien toimittajina ja muinaisen Israelin historiaan tekstien ja arkeologian näkökulmasta. Wikipedian tuottama