Gottfried Keller

thumb|Gottfried Keller vuonna 1860 thumb|Keller 10 Sveitsin frangin setelissä vuodelta 1956.

Gottfried Keller (19. heinäkuuta 1819 Zürich, Sveitsi – 15. heinäkuuta 1890 Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen kirjailija, joka tunnetaan esimerkiksi kehitysromaanistaan ''Viheriä Heikki''.

Keller opiskeli ensin maisemamaalausta Münchenissä 1840–1842, mutta tiukan taloustilanteen vuoksi hän joutui palaamaan kotikaupunkiinsa Zürichiin, missä hän pian huomasi olevansa lahjakkaampi runoilijana kuin maalarina.

Kellerin ensimmäinen runokokoelma ''Gedichte'' (1846) sai kriitikoilta tunnustusta. Hän sai zürichiläisen valtionapurahan ja saattoi siten asettua useaksi vuodeksi Heidelbergiin, jonka yliopistossa hän täydensi opintojaan. Hän siirtyi 1850 Berliiniin perehtyäkseen teatteritaiteeseen, sillä hän aikoi näytelmäkirjailijaksi. Draamaluonnoksiaan hän ei kuitenkaan saanut valmiiksi. Sen sijaan hän julkaisi uuden sarjan runoja ''Neue Gedichte'' (1851) ja laajan omaelämäkerrallisen romaanin ''Der grüne Heinrich'' (1854–1855, ''Viheriä Heikki''), joka nosti hänet merkittävimpien saksalaisten kirjailijoiden joukkoon. Siinä hän kuvaa erehdystään uravalinnassaan ja taiteellisessa ja uskonnollisessa kehityksessään.

Vuonna 1856 ilmestyi ensimmäinen nidos hänen kertomuksiaan ''Die Leute von Seldwyla'' (''Seldwylan asukkaat''), joiden huumori ja taiteellinen sommittelu herättivät ihastusta. Suuri yleisö löysi ne kuitenkin vasta vähitellen. Vuonna 1861 Keller nimitettiin Zürichin kantonin ensimmäiseksi valtionkirjuriksi, ja hän pysyi virassa vuoteen 1876. Tehtävä oli niin vaativa, ettei hänelle juuri jäänyt aikaa kirjalliseen työhön. ''Sieben Legenden'' kuitenkin ilmestyi 1872. Hän saattoi keskittyä kirjoittamiseen vasta virasta luovuttuaan. Keller muokkasi uudelleen romaaninsa ''Der grüne Heinrich'' ja julkaisi uuden kokoelman novelleja ''Züricher Novellen'' (1878). Siinä ilmenee tekijän elämänilo entistä vahvempana. Vuonna 1883 Keller julkaisi aikojen kuluessa syntyneillä lyyrisillä runoilla laajennetun runokokoelman ''Gesammelte Gedichte''. Aikansa epäkohtia hän ruoski satiirisessa romaanissa ''Martin Salander'' (1886, ''Martti Salander''). Kellerille ominaista on idealismi, huumori, havainnollinen ja omintakeinen mielikuvitus ja erinomainen esityskyky. Eeppisenä runoilijana hän kuuluu vuosisatansa parhaisiin.

Keller julkaisi kootut teoksensa itse 1889–1890. Kellerin kuoltua Jakob Baechtold julkaisi ''Nachggelassene Schriften und Dichtungen'' (1893) ja ''Gottfried Kellers Leben. Seine Briefe und Tagebücher'' (1892–1896) sekä liitteenä ''Gottfried Keller Bibliographie'' (1897). Wikipedian tuottama