Jacques Berlioz

| syntymäpaikka = Pariisi | kuolinpäivä = | kuolinpaikka = Pariisi | kansallisuus = ranskalainen | asuinpaikka = | ammatti = eläintieteilijä | puoliso = | vanhemmat = | sukulaiset = Hector Berlioz, setä | lapset = | lempinimet = | muut nimet = }} Jacques Berlioz (9. joulukuuta 1891 Pariisi – 21. joulukuuta 1975 Pariisi) oli ranskalainen eläintieteilijä. Hän ryhtyi Ranskan kansallismuseon (Muséum national d'Histoire naturelle) vapaaehtoiseksi avustajaksi vuonna 1912. Vuonna 1927 hänet ylennettiin apulaiskuraattoriksi ja 1949 hänestä tuli nisäkäs- ja lintuosaston kuraattori ja professori. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1962.

Jacques Berliozin setä oli säveltäjä Hector Berlioz.

Berlioz oli American Ornithologists' Unionin, British Ornithologists Unionin, Saksan lintutieteellisen yhdistyksen ja Ranskan lintutieteellisen yhdistyksen sekä Zoological Society of Londonin kunniajäsen. Linnuista hän erikoistui kolibreihin, joita hänellä oli laaja kokoelma.

Berlioz nimesi linnuista kivunsiepon (''Melaenornis ardesiacus''), pikkumunkkitangaran (''Conothraupis mesoleuca''), valkokurkkupiivin (''Contopus albogularis'') ja yhdessä Delacourin kanssa arosieppokertun (''Newtonia archboldi'') ja madagaskarinharmaakertun (''Randia pseudozosterops''). Alfred Grandidierin kanssa hän nimesi madagaskarinhuitin (''Amaurornis olivieri'').

Sidney Dillon Ripley nimesi sokotrankiitäjän (''Apus berliozi'') Jacques Berliozin kunniaksi 1965. Wikipedian tuottama