Thomas De Quincey

thumb|right|Thomas De Quincey. (John Watson-Gordon.) Thomas Penson De Quincey (15. elokuuta 1785 Manchester – 8. joulukuuta 1859 Edinburgh) oli englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan ''Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset''.

Thomas De Quincey oli varakkaan kauppiaan poika, joka kiinnostui kirjallisuudesta jo varhain. Hän opiskeli Oxfordin yliopistossa ja sai opintonsa melkein päätökseen mutta ei suorittanut tutkintoa. Hän asettui asumaan vuonna 1809 Järviseudulle, lähelle William Wordsworthia ja Samuel Taylor Coleridgea. Hän työskenteli toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Jo Oxfordin-aikanaan hän oli alkanut käyttää oopiumia ja tuli siitä yhä riippuvaisemmaksi. Hän kärsi myös jatkuvasta velkaantumisesta. Hän hankki elantonsa kirjoittamalla lehtiin kirjallisuusarvosteluja.

''Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset'' (1822) on esseemuotoinen nuoruudenkuvaus, jonka loppupuolella De Quincey kertoo oopiumiriippuvuudestaan. Hector Berliozin ''Fantastinen sinfonia'' sai teoksesta innoituksensa. Runoilijaystävistään De Quincey kertoi teoksessa ''Recollections of the Lake Poets'' (1834–40), ja muistelmat johtivat välirikkoon Wordsworthin kanssa. Hänen kaunokirjalliset teoksensa, erityisesti ''Suspiria de Profundis'' (1845) ja ''The English Mail-Coach'' (1849), ovat vaikuttaneet Charles Baudelaireen ja Edgar Allan Poehun. Wikipedian tuottama